Olen samaa mieltä siitä, että vituttaa kun leffoissa joku pimeässä salissa räplää kännykkää edessä tai vieressä ja kirkkaus on asetettu 25/10 tasolle.
Olen samaa mieltä siitä, että vituttaa kun leffoissa joku pimeässä salissa räplää kännykkää edessä tai vieressä ja kirkkaus on asetettu 25/10 tasolle.
Itelle leffateatterissa käyminen on edelleen se paras leffakokemus. Mun on vaikee kuvitella että esim. Dyyni osa 1 ois ollu yhtä hieno kokemus kotisohvalta verrattuna Itiksen IMAXiin.
Mut oon kyl samaa mieltä et leffoissa käyminen on nykyään todella kallista.
Juu, näitä poikkeuksia on. Dune hyvä esimerkki, samoin Oppenheimerin ajattelin katsoa teatterissa. Mutta ~99% leffoista on kotisohvalta käsin miellyttävämpi kokemus 🙂
Toisaalta, jos oppenheimerin haluaa nähdä kuten ohjaaja tarkoitti, se pitäisi nähdä oikealta 70 mm imax-printiltä ja lähin löytyy Prahasta tai Lontoosta.
Lienee tyytyminen omaan lähisaliin, oli mitä oli.
Juu no, ihan tommosen hifistelyyn ei ole tarvetta. Jos nyt isolta screeniltä hyvällä äänentoistolla näkisi, niin olen tyytyväinen. Paikallisessa myös iSense, mutta ilmankin pärjää.
Kokemus on isolla valkokankaalla toki eri, mutta itseä häiritsee juuri kaikki ylimääräinen mitä teatterissa käynti tuo mukanaan. Kännykät on toki yksi, mutta niiden lisäksi toisilleen kuiskailevat, karkkien käärepapereita ja sipsipussia tms räpläävät katsojat.
Vajaalla tonnilla saa kotiinkin niin ison kuvan, että sitä ei lähietäisyydeltä näe kokonaan. Jos katsoo paljon elokuvia, niin ei mene montaa vuotta, että tuo maksaa itsensä takaisin. Samalla saa olla omassa rauhassa.